Julkaisuvuosi: 2016
Alustat: PC, PlayStation 4 (pelattu), Xbox One
Kehittäjä: Infinity Ward
Julkaisija: Activision
Valmistaudu lukemaan monta kertaa "aika perus".
Olen myöhässä. Olen myöhässä tämän pelin suhteen. Call of Duty-pelisarja on siitä huono, että kun yksi sen osa saadaan viimein pihalle, aloitetaan jo seuraavan hypetys. Esimerkiksi nyt olen jo usean kuukauden ajan nähnyt seuraavan osan, WW2:n, erilaisia trailereita, mainoksia ja muuta promomateriaalia. Kävi kuitenkin niin, että sain hyvän diilin Infinite Warfaresta, enkä voinut jättää sitä välistä. Edellinen pelikerta CoD:n parissa on niinkin kaukaa kuin vuodelta 2011, jolloin pelasin Modern Warfare 3:sta. Itse asiassa Infinite Warfaren mukana tuli mahdollisuus ostaa MW1:n remasteroitu versio, jonka saa nykyään (onneksi) ilman IW:tä.
Loppujen lopuksi aika vähän on kuitenkin muuttunut vuosien saatossa. Miljöö lähti pelisarjassa tällä kertaa oikein urakalla sivuraiteille, kun toinen maailmansota ja nykyaikainen rymistely jäivät menneisyyteen ja hypättiin avaruuteen. Peli kuitenkin toistaa jo hyvinkin tuttuja juonikoukkuja heti alusta lähtien: ensimmäinen tehtävä pelataan janarina, joka kuolee samantien, pahis on mies hassulla aksentilla ja naama-arvella varustettuna, yllätyshyökkäys tulee pahimmalla mahdollisella hetkellä, kaikki on kauheaa jne. Helkkari, peli alkaa ylikulutetulla "press X to jump" tyylisellä quicktime-eventillä. Ja kyllä, x:ää saa painella muutenkin mitä hassuimmissa tilanteissa.
 |
| "Tap square repeatedly to open door" |
Pelisarjaa kritisoidaan usein putkijuoksuttamisesta, missä on perää. Kentistä löytyy yleensä moniulotteisuutta tasan sen verran, että putkesta löytyy sivukäytävä, jota pitkin pääsee rytyyttämään avaruusterroristia kylkeen. Kuten ennenkin, kaverit eivät mihinkään etene ellei itse etene, ja toimivin taktiikka on edelleen juosta vihollisrintaman läpi, mennä johonkin piiloon, ja odottaa että uuden energiaboostin saaneet kuolemattomat kaverit painavat pahiksista läpi. Kampanja tarjoaa onneksi vähän valinnanvaraa sen suorittamisessa. Tarjolla on muutamia sivutehtäviä, joita voi suorittaa päätehtävien ohessa. Valitettavasti valinta on vähän turha, sillä tehtävät toistavat toisiaan hyvin paljon ja niistä saatavat pyssyjen lisäpalikat ovat yleensä teholtaan merkityksettömiä. Mutta sentään jonkinlaista valinnan illuusiota pääsee tuntemaan.
 |
| Tämä naama ei voi kuulua kuin pahalle ihmiselle. |
Peli on tottakai nätti kuin mikä, kuten CoD:iin yleensä kuuluu. Varsinkin valmiiksi renderöidyt välivideot näyttävät hyviltä ja laadukkaasti animoiduilta, lähestulkoon vetäen vertoja elokuvatason tuotannoille. Pelinkin puolella olevat välinäytökset ovat varsin hyviä, ja varsinainen peli ulkonäöllisesti ajaa asiansa enemmänkin kuin hyvin. Räjähdykset näyttävät tosin aina vähän latteahkoilta pettymyksiltä. Musiikki ei ainakaan häiritse, joskaan en äkkiseltään keksi yhtään mieleenjäänyttä pätkää. Mikä sinällään kertoo harmittavan paljon pelin soundtrackin muistettavuudesta.
| Tällainen löytyi YouTubesta, eli kyllä tässä ainakin jotain musiikkia on. Ei huono, mutta aika perus. |
Uututta pelissä on tarjolla suhteellisen simppelin avaruusalusräiskinnän muodossa. Ei tämä mikään FreeSpace 2 ole, mutta sinällään ihan mielenkiintoista vaihtelua ainaiseen FPS-möykyttämiseen. Hauska lisä on myös pleikkarin ohjaimesta kuuluva "radioliikenne". Täysin pelitapahtumiin liittymätöntä hölynpölyähän se on, mutta hauska lisä kuitenkin. Ohjaimen kaiutin kuitenkin tuntuu jääneen peleissä keskimäärin aika vähälle/turhalle käytölle. Välillä avaruudessa räiskitään myös ilman alusta kuupuvussa, mikä tuo myös yhden lisäulottuvuuden peliin kun painovoima häviää. Jälleen kerran, aika pieni muutos, mutta muutos kuitenkin.
Räiskintänähän peli kuitenkin toimii ihan mallikkaasti. Pyssyjä on, niihin saa kiinnitellä kaikenlaista lisäputkea, ja kun vetää liipaisimesta, niin piipusta lentää lyijyä. Tai energiaa. Tähtäämällä vihollista ammukset saa kohteeseen, ja jos avaruusterroristirobotti jää piiloon, voi sitä heittää kranaatilla. Tai hakkeroida sen. Kontrollitkin ovat tutut ja toimivat. Sinällään peruspalikat tämäntyyliseen peliin ovat hyvin kasassa, mikä on toki toivottavaa, kun kyseessä on jo seitsemäs Infinity Wardin tekemä Call of Duty. Toki peli on ehkä vähän liiankin, taas kerran, "perus". Mitään mielenkiintoisia yllätyksiä ei isommin ole luvassa.
Call of Dutyn arvostelu puhtaasti yksinpelin perusteella on kuitenkin ilkeää, halpamaista ja muutenkin tyhmää. Siksi uskaltauduin moninpelin uljaaseen maailmaan, ja pari peliä jaksoin ottaa turpaan. Pelaajia kuitenkin löytyi, mikä on lähtökohtaisesti hyvä. Kaikki perusmuodot pelistä löytyvät, deathmatchista karttapisteiden hallussapitämiseen. Pyssyköitä pystyy kehittämään ja avaamaan niihin erilaisia lisäkilkkeitä. Jälleen, ei mitään erityisen mullistavaa. Lisäksi IW:stä löytyy zombie-peli, jossa yritetään selvitä aalto toisen perään päälle vyöryvistä mölleistä. Tämäkin alkaa jo olla enemmän odotettu ominaisuus kuin uutuus, mutta hauska kasariteema tuo vaihtelua normipelin "tämä on sotaa ja erittäin vakavaa"-mielentilaan. Muutenkin pelimuotoon on selkeästi nähny paljon vaivaa, ja se on mukavaa pelattavaa.
 |
| Paska ja lapsellinen peli. |
Kaiken kaikkiaan, eräs kommentti netissä mielestäni tiivisti Infinite Warfaren aika hyvin: jos laatikon kyljessä ei lukisi Call of Duty, peli olisi keskivertoa parempi avaruusräiskintä. Siinä nyt kuitenkin lukee niin, ja osittain juuri siksi peli onkin saanut aika paljon negatiivista kritiikkiä osakseen. Mikä on sinällään ansaittua, sillä pelisarja polkee uudesta maisemasta huolimatta paikoillaan, ja pahasti. Jos kuitenkin tämän saat kympillä, niin osta ihmeessä talteen mikäli elokuvallinen perusräiskintä kohtuullisen hyvän yksinpelin muodossa maistuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti