Mobiilimätöt: Pako 2

Pako 2
Julkaisuvuosi: 2018
Alustat: Android (pelattu), iOS, PC
Kehittäjä: Tree Men Games
Julkaisija: Tree Men Games

Voit juosta pakoon, mutta et paeta.

Pako 2 on jatkoa vuonna 2014 julkaistulle Pako-mobiilipelille. Välistä on ilmestynyt versioita Steamiinkin asti, jatko-osa ilmestyi itse asiassa aluksi siellä, mutta perusajatus on pysynyt aina samana: aja autolla, väistele poliiseja ja älä törmää seinään. Uusi Pako 2 tuo tähän perusideaan vähän lisää ideaa: pelkän ostarin parkkiksella ympyrän ajamisen sijaan pelaajan tehtävänä on kuljettaa pikkurikollisia paikasta A paikkaan B. Tämä muutos on erinomainen, sillä se tuo valjuhkoon perusideaan uudenlaista tarkoituksenmukaisuutta. Toinen isompi muutos on muutaman hit pointin lisääminen autoon insta-killin sijasta, mikä mahdollistaa rempseämmän ajotyylin kun jokaisesta pikkuhipaisusta ei tarvitse olla huolissaan.

Energiapalkin lisääminen on myös siitä nerokas idea, että se mahdollistaa pelin intensiteetin kasvattamisen alkuperäisestä versiosta aivan uusiin sfääreihin. Kartat ovat kasvaneet huomattavasti isommiksi, ja epäilen että en ole vieläkään ajanut yhtään karttaa täysin päästä päähän. Pientä kiusaa tosin aiheuttavat välillä naaman eteen spawnaavat ja kuolleista kulmista epäreilusti päälle rynnivät poliisiautot. Yleensä nopeilla reflekseillä ehtii reagoida näihinkin, mutta jokainen kuolema pelissä ei kuitenkaan tunnu reilulta. Toisaalta, kuten mobiilipeleissä yleensä, on seuraavan kierroksen aloittaminen tehty helpoksi, jolloin voi ottaa pollareista äkkiä revanssin.

Grafiikka on mukavaa katseltavaa. Mobiilipeleistä tuttujen, yksinkertaisten tekstuurien sijasta pelissä on lähdetty kunnianhimoisemmalle linjalle. Yleensä tämä toimii, mutta toisinaan ei. Autot esimerkiksi näyttävät hyviltä, mutta maasto paikka paikoin on vähän rumaa katseltavaa. Jos kuitenkin vertaa edelliseen peliin, niin selvästi plussan puolelle nämä muutokset kuitenkin kallistuvat. Mobiilipeleissä usein vähemmälle huomiolle jäävä äänipuoli ajaa asiansa pyssyn paukkeineen ja auton sireeneineen. Synthwave- ja electromusiikki toimii, vaikka ei ehkä lajityyppinsä parhaimmistoa edustakaan. Panostus ääniin johtunee pelin PC-version kovemmista laatuvaatimuksista.

Koska peli on ilmainen, niin rahastusta eri muodoissa on toki luvassa. Pako 2 hoitaa tämän pääasiassa tyylikkäästi, satunnaisia pakkotyönnettyjä "mainoskatkoja" lukuunottamatta. Uusia autoja ja karttoja saa pelistä saatavien krediittien lisäksi käyttöön myös oikealla rahalla. Alkuun ensimmäisten uusien autojen avaamiseen vaadittava krediittisumma voi tuntua isolta, mutta peli palkitsee suhteellisen avokätisesti onnistuineista suorituksista. Alkukitkuttelun jälkeen summa kohtuullistuukin taitojen kohotessa.

Ilmaisena kännykkäpelinä tätä on helppo suositella. Steam-version saa kympin hintaan, mutta pikaisen Youtube-vilkaisun jälkeen en ehkä ihan niin paljoa siitä maksaisi. PC-versio sisältää tosin lisätavoitteita, kuten "hyppää joen yli" tai "etsi piilotettu henkilö", jotka ovat kyllä varmasti alennuksesta poimimisen arvoisia. Lisäksi selkeästi kehittäjät ovat ymmärtäneet, että täysin saman pelin tarjoaminen mobiili- ja PC-maailmoissa ei ole hyvä idea. Joka tapauksessa, Android-versio on viihdyttävä peli, jonka parissa uppoaa huomaamatta tovi jos toinenkin.

Pikavilkaisu: HTR+ Slot Car Simulation (2014)

HTR+ Slot Car Simulation
Julkaisuvuosi: 2014
Alustat: PC (pelattu), PlayStation Vita
Kehittäjä: QUByte Interactive
Julkaisija: Libredia

Sähköautoradat. Monella isällä tai pojalla on varmasti jonkinlaisia kokemuksia näistä leluista, joissa auto laitetaan uraan, painetaan nappia ohjaimesta ja auto ajaa ympyrää pitkin autorataa. Sinällään kyseessä ei ole mahdottoman jännittävä harraste, ei ainakaan yksin, mutta kuinka tällaisesta konseptista saadaan tehtyä mielenkiintoinen peli? Ei oikein mitenkään.

Pärr pärr.

HTR+ Slot Car Simulation on kuitenkin peli, joka tätä yrittää. Tekele näyttää kohtuullisen nätiltä. Uskomaton mestariteos graafisesti se ei tietenkään ole, mutta maailma on värikäs ja yksityiskohtainen, luoden tunnelman mahtavasta unelmien sähköautoradasta. Musiikki on puolestaan mitäänsanomatonta tusinarokkia ja konemusiikkia, ja pelin äänimaailma muutenkin koostuu lähinnä sähköautoradoista tutusta kihinästä.

Autoa pääsee vähän virittelemään.

Mekaniikka itse pelissä on harmittavan yksinkertainen. Yhden napin painaminen ei ole uskomattoman mielenkiintoista oikeassa elämässä, saatikka sitten PC-pelissä. Asiaa eivät pelasta vaikeutuvat radat tai auton tuunaus vähän eri väriseksi ja tehoiseksi. Vähemmän yllättäen peli onkin alunperin julkaistu mobiilipelinä, johon yksinkertainen yhden napin pelisisältö sopii paremmin.

Oh, puu.

Lisäsisältöä on sentään tarjolla rataeditorin muodossa, joka tarjoaa tottakai "lähes loputtomasti pelimahdollisuuksia". Komeimmat kyhäelmät saa myös laitettua nettiin muiden tykättäväksi. Pelimuotoja on yllättävän paljon, mutta kaikki ne loppujen lopuksi toimivat samalla tavalla, eikä mikään ei oikein poista pelistä sen syvintä tylsyyttä. Fysiikatkin toimivat hieman miten sattuu satunnaisesti, ja joissakin radoissa myös kamera heittelehtii puolivallattomasti pitkin pensaita.

Tällainen rata olisi vakuuttava kyllä oikeassa elämässä. Luvassa olisi varmasti peukalorakkoja kaasukytkimen nappulan rusikoinnista.

En siis suosittele peliä. Se toki saattaa olla maailman paras sähköautoratasimulaattori, mutta se ei kuitenkaan tee siitä mielenkiintoista peliä, ei edes euron tai kahden hintaan. Yleensä pikavilkaisuissa tarkoituksenani on pelata pelejä noin kaksi tuntia, mutta jouduin nyt tyytymään puoleen tuntiin, sillä en yksinkertaisesti jaksanut pitempään. Ilmaisena mobiilipelinä voisin tosin pitää tätä simppeliä ajantappajaa kokeilun arvoisena.

Maisemanvaihdosta radoissa on sentään tarjolla aavikon muodossa. Seuraavaksi tämä peli saa vaihtaa maisemaa kiintolevyltäni tilaa haaskaamasta.

Arvostelu: Spintires (2014)

Spintires
Julkaisuvuosi: 2014
Alustat: PC
Kehittäjä: Oovee Game Studios
Julkaisija: Oovee Game Studios, IMGN.PRO

Muta on rakkaus.

Muta on elämä.

Spintires on hyvinkin neuvostohenkinen rekka-autosimulaattori. Siinä missä Euro Trcuk Simulatorissa ja vastaavissa körötellään pitkin poikin moottoriteitä kiiltävällä Scanialla, ajellaan Spintiresissä mutaisilla metsäteillä rekalla, joka on vanhempi kuin äitisi. Tavoite on yksinkertainen, tai ainakin yksinkertaisen kuuloinen: aja pölliä hakkuuasemalta sahalle. Sinun ja tavoitteesi välillä on vain muutama kilometri "laadukasta" venäläistä metsätietä. Välillä voi käydä tankilla, sillä bensankulutuksessa ei näillä laitteilla kitsailla, ja korjaamolla, kun onnistuu upottamaan rekkansa riittävän syvälle suohon.

Minä vahingossa.

Grafiikka pelissä on juurikin niin jännittävää kuin mitä tältä peliltä voi odottaa, eli käytännössä ruskeaa ja vihreää riittää. Laadultaan ei mitään erityisen hyvää, joskaan ei erityisen huonoakaan. Autot tunnistaa autoiksi, mutta metsään sijoittuvassa pelissä toivoisi, että puut näyttäisivät vähän tyylitellityimmiltä. Autojen murahteluäänet ovat puolestaan varsin mukavat. Muita ääniä pelissä ei satunnaisia kolahduksia lukuunottamatta kummemin ole. Tööttiä voi hakata, mutta ei siitä paljon riemua irtoa. Jonkinlainen radio olisi ollut kiva näissä kulkupeleissä.

Mutta se rekan ajaminen. Itse ajaminen on vähän puuduttavaa, hitaan vauhdin vuoksi. Tavallaan rattiohjain olisi varmasti hauska tässä pelissä, mutta mikään Ferrarin ratti ei kyllä sovellu. Ajamisen hauskuus tuleekin tiestä, tai "tiestä", johon sattuu jäämään kiinni. Usein. Silloin kun ei olla jumissa, edetään etanan vauhdilla, tehdään raivokasta siksakkia etsien kohtaa, joka ei upota ja pelätään jumiutumista tai toisinaan tukkilastin kaatumista. Tie ei niinkään ole tietä, se on vain mutaa, jossa ei sattumalta kasva puita. Parhaimmillaan aikaa menee enemmän autoa vinssatessa irti mudasta kuin ajaessa. Onneksi sekä autot että puut ovat lujaa itämaista laatua, eivätkä kummatkaan anna herkästi periksi.

Yksinpelinä Spintires on kuitenkin ankeahko, sillä kaikki pitää tehdä yksin itse ja muutenkin kaikki hupi jää jakamatta, mutta kuten yleensä, coop-moninpelissä peli pääsee oikeuksiinsa. Kaverin vetäminen ojasta, suosta tai joesta on yhtä jännittävää joka kerta, eritoten täydessä puulastissa kun toinen huutaa "eieieiei seiseiseiSEIS" samalla peräkärryn lähestyessä painovoimaa uhmaavaa 70 asteen kallistuskulmaa. Eikä se lastin kaataminen edes harmita niin paljon kun joku röhöttää vieressä tunaroinnille.

Moninpeli on todella hauskaa härvellystä, mutta vähän sellainen mielikuva kokonaisuutena jää, että mielenkiintoisen maastomekaniikkademon ympärille on koitettu rakentaa peli, joka on jäänyt vähän kesken. Valikot ja käyttöliittymä ovat vaiheessa, pikkubugeja on siellä täällä, jo klassikoksi muodostunut kauhea kamera kiusaa jatkuvasti ja ohuehko sisältö jättää toivomisen varaan. Pelissä on Steamin Workshopia varten tuki, ja ainakin uusia kärryjä löytyy ajettavaksi (Opel Kadett, paras metsäauto ikinä?), ja ilmeisesti netistä löytyy lisää karttoja kun perusmapit on kaluttu läpi.

Jos jostain kuitenkin onnistuu löytämään pari kaveria, joiden kanssa metsässä kiroilu virtuaalisesti innostaa, niin suosittelen kokeilemaan. Ainakin jos tämän pelin näkee alennuksessa, täydet 25 euroa on himpun verran liikaa.

Minä vahingossa melkein.

Minä tahallaan.